Lähes kaksi viikkoa lähes ilman karmeita hiilareita. Aamuisin yksi tuollainen pilleri ja tällainen, ennen lounasta sellainen. Hillitsee ruokahalua. Pumppu hakkaa niinkuin pelästynyt pupujussi, liikuntaa en ole uskaltanut harrastaa koko aikana. Hirvittävä nahkapäällysteinen läskireppu on kiintynyt minuun, roikkuu sinnikkäästi mukana vaikka kuinka käsken sitä putoamaan pois kyydistä. Ei jumalavita, jospa jumppaaminen auttaisi, tänään menen kyllä spinnaamaan.

Olen salilla 20 min ennen tuntia ja se on taas ehtinyt ennen minua. Hirvittävä Tissi Hirviö punaisissa jumppavaatteissa, liian kapea takapuoli vasten minunpyöräni satulaa. Miten se voi, eikö se tiedä että MINÄ poljen sillä pyörällä? Tai kyllä se varmaan tekee sen tahallaan, ihan kiusatakseen. Joku kerta kyllä kysyn siltä, että miksi sillä on aina samat vaatteet, ja miksi se polkee just sillä pyörällä.

Johonkin syömättömyys on vaikuttanut; alun huippauksen jälkeen olo on aika kevyt ja jaksan polkea. Kuolemaa huutava verinen rakkauden elin paukuttaa menemään 180 sykkeellä ja yritän vuorotella hengitys..nelaise oksennus...hengitys...nielaise oksennus..... Tänään ei palautella. Ihan vaan luomuna hei bodaava maikka painaa edessä ja kiimaiset kanssa urheilijat kuolaavat sitä. Minä siis en.   Kiima on kohdaltani kuollut ruuan puutteeseen. Ei sillä, että mikään yliaktiivinen olisin ollut koskaan. Terkkuja aviomiehelle.